"You will get there when you are meant to get there and not one moment sooner...so relax, breathe and be patient."

tiistai 21. lokakuuta 2014

Too Much To Do

Hei kaikki! <3

Pahoittelut etten ole kirjoitellu blogia, moni on kysyny multa miksen ole päivittäny ja vastaus on valiteattavasti se, etten ole vain kerinnyt. 

Meidän koulupäivät on tajuttoman pitkiä ja kiireisiä. Herään ennen seitsemää kotoa ja lähden kahdeksalta kouluun. Yhdeksältä alkaa ensimmäiset  tunnit ja pääsen viimeiseltä tunnilta iltaseitsemältä. Olen kahdeksan aikaan kotona jonka jälkeen pitäis vielä tehdä kotitehtäviä (esim. etsiä uusia kappaleita, venytellä ja opetella monologeja). Koska päivät on pitkiä ja herään aikasin joka aamu, simahdan jo yhdeksän jälkeen ja päivä on taas pulkassa. Mutta tästähän me maksetaan ja tässä testataan sisukkuutta.

Olin kipeä viime viikolla. Alkuviikosta jätin vahingossa ikkunani hieman raolleen ja sänkyni on ikkunan vieressä, joten sain kylmää ja aamulla puhuminen sattui. Kurkkukivun lisäksi tuli sitten nuha ja vähän lämpöäkin aamuisin. Menin kuitenkin kouluun ja tunneille, koska en halua yhtään poissaoloja - tunneilla edetään niin nopeasti! Nyt olen kuitenkin paranemaan päin, kysessä oli siis onneksi vain flunssa!


Eikö se olekin kaunis???

Säät on ollu vaihtelevia - yhtenä päivänä on +25 ja kylmä tuuli, toisena +15 mutta superkosteaa ja kolmantena sataa kaatamalla. Täällä ei koskaan tiedä miten pukeutua, toisin ko Suomen oloissa voi aina olla melko varma että tarvii takin mukaan syksyllä :D

KOULU! Näyttelijäntyöntunnit on rankkoja. Viime tunnilla meidän piti kuvitella asioita joita opettaja luetteli; aluksi tuli vuoristomaisemia ja hiekkarantoja. Sitten alkoi luettelo perheenjäsenistä: äiti, äidin hymy, isä, isä huolissaan, sisarukset. Tässä vaiheessa kaikki itki rivissä! Täällä ei ole tajunnu että oikeasti ikävöi kotiaan ja perhettään. Koko ajan on niin paljon tekemistä ja muuta ajateltavaa ettei ole tullut mieleenkään, että olisi koti-ikävä. Niin se vain alitajuntaisesti tuli kaikki esille. Tämän takia tykkään meidän näyttelijäntyön tunneista; tunteet tulee aina pintaan oli ne sitten iloa tai surua.

Olen selvinny hengissä tanssitunneista! Viime kerralla opettaja jopa muisti minun nimen (tämä on jo saavutus!) ja kehui kerran! Kunto on kyllä taas kohonnut, lihaskunnosta puhumattakaan. Tanssituntien jälkeen on pari päivää vähän vaappuva olo, mutta onneksi venyttely auttaa!

Olen kokenu kauhun hetkiä laulutunneilla kun saan totaalisen blackoutin enkä muista mitään sanoja. Tähän pitää kai tottua kun viikon aikana on opeteltavana neljä täysin uutta kappaletta. Tai sitten vain valvoa yöt toistelemassa sanoja! Muuten olen kuitenki saanu loistavia neuvoja ja kehittäny omaa ääntäni.

Koska olen puhunu että meän luokista näkee Vapaudenpatsaan, tässä nyt pari todistetta! Ah, kuinka kaunista!




Ainiin ja mainitsin myös, että meän kodin kattoterassilta näkee Manhattanin, pitihän siitäkin ottaa kuva! Harmi vaan, ettei kameran kapasiteetti riitä kuvaamaan koko kauneutta mutta tässä edes vähän suuntaa... (Empire State Building pilkistää rakennusten välistä, ylempänä lähempi kuva tästä upeasta rakennuksesta)





Olen törmänny yllättävän monta kertaa (ainaki viis) suomalaisiin metrossa, jotenkin vain tunnistan aina suomalaiset kasvoista vaikka he eivät sanoisikaan mitään. Epäilyt varmistuvat siinä vaiheessa kun kuulee sanat "mitä" tai "joo" ja tulee olo, että on pakko mennä puhumaan! :D Alla oleva kuva on matkalta kouluun, Williamsburg-sillalta ja takaa näkyy Manhattanin siluetti. Ei nämä maisemat vain oikein pääse oikeuksiinsa näissä minun kuvissa!



Elämä koulunkin ulkopuolella on alkanut tasaantua, rahaa ei mene enää muuhun kuin ruokaan ja muutenkin kaupoissa asiointi yms. ovat jo ihan normaalia ruutiinitouhua. Vieläkin ihmettelen, miksei kaupoissa punnita itse hedelmiä ja vihanneksia, mutta palvelu ainakin pelaa kassalla vaikkeivat myyjät joskus edes tervehdi. Yritän vieläkin löytää hyviä tuotteita ja ruokia mitä valmistaa, mutta I'm getting there!

Jouduin kirjoittamaan vähän hyppelevästi ja ympäripyöreästi, tässä reilu kahdessa viikossa on taas tapahtunut niin paljon asioita ettei kaikkea edes muista! Mutta, hengissä ollaan ja kaikki on vieläkin uutuudenupeaa <3 

Tänään juhlin kuitenki ensimmäistä kuukauttani New Yorkin asukkaana, ajatella että olen ollut täällä jo neljä viikkoa! Aika lentää. Yritän palata tänne takaisin pikemmin - siihen asti, nauttikaa syksystänne!

xoxo Kia



Instagram - @kiarosaliina - #kiainnyc

2 kommenttia:

  1. Mukava postaus! :) Koulu on tärkeintä, joten ilman muuta se ensin. Ja voimia urakkaan! :)

    VastaaPoista

Piristät päivääni jättämällä kommentin ♥