"You will get there when you are meant to get there and not one moment sooner...so relax, breathe and be patient."

sunnuntai 31. elokuuta 2014

I Can't Do This

Ystävät 

Toissapäivänä se tapahtui. Todellisuus iski vasten kasvoja. NYFAlta tuli sähköposti, jossa toivotettiin tervetulleeksi kouluun ja viestissä oli myös ensimmäisen kouluviikon ohjelma. Luin sähköpostin keskellä yötä enkä sen jälkeen nukkunu ollenkaan (ja menin kuitenki aamukuudeksi töihin, lopputulos; silmät ristissä). Luettuani viestin raajani kylmenivät ja mahassa alko kiertää. Halusin oksentaa.

Tämä oli siis viimein se hetki kun tajusin mitä oon tekemässä. 20 päivää aikaa sulatella ajatusta joka kohta konkretisoituu. Muutan NEW YORKIIN?!

Miksei kukaan varottanu minua tästä hetkestä? Miksei kukaan pysäyttäny minua ja sanonu että oon hullu ko lähen New Yorkiin asti tai ees haen sinne kouluun?? SE ON NIIN KAUKANA! Tähän asti oon ollu vaan innoissani enkä ole oikeasti tajunnu että lähen vaikka koulukin on maksettu jo monta viikkoa sitte. Mulla alko ahistaan ajatus kaikesta siitä kilpailusta koulussa ja kuinka kaupunkiin sopeudun. Siitä työmäärästä. Kuinka elän yksin ulkomailla ilman ketään tuttuja kasvoja? Ilman omaa äidinkieltä? Suurien betonirakennusten keskellä?  Tähän mennessä kaikki on tuntunu niin kaukaselta ja mahottomalta, olen ollu varautunu kaikkeen mahdolliseen ettei vuosi toteutuisikaan. Nyt se on kuitenki melkein jo käsin kosketeltavissa.

Ensimmäisellä puolikkaalla viikolla meille esitellään New Yorkia, käydään vesitaksilla ajelemassa Hudsonilla ja tutustutaan paikkoihin. Toinen kokonainen viikko alkaakin koe-esiintymisillä, meidät jaetaan tasoamme vastaaviin ryhmiin tanssin ja laulun saralla. Kouluun tulee siis valmistaa etukäteen jo pari kappaletta. Takaisin teräkuntoon!


Sähköpostissa oli myös lista asioista ja esineistä, jotka pitäis hommata kouluun. Kahet tanssikengät, musiikinteoriakirja ja iloinen, innostunu mieli pitäis olla ekalla viikolla mukana. Tuntuu mahottomalta tällä hetkellä. Pelkään että pyörryn ensimmäisenä päivänä kouluun, varsinkin kun viestissä luki tuleva laulunopettajani. Kristy Cates, joka on tehny unelmarooliani Elphabana Wicked-musikaalissa. Eli toisin sanoen suuri idolini. Pitäiskö hänen eessä vielä laulaakin?

Normaalisti löydän aina pilvien hopeareunuksen, mutta nyt mie olen niin paniikissa etten tiiä miten saan itteni rauhotettua. Olen superinnoissani mutta silti hieman häntä koipien välissä. Kohta minun arki on jotain aivan muuta kuin kilometrin pyöräilymatka töihin kaupan kassalle. Pian matkaan puoli tuntia täpötäydessä metrossa (jotka on superpelottavia!) ja kävelen muutaman korttelin Wall Streetin ja komeiden pukumiesten ohi ja vietän kuusi päivää viikossa ja 7 tuntia päivässä koululla ikkunasta Vapaudenpatsasta katsellen. Eikö näin tapahdu vain elokuvissa? A-P-U-A!

Tämänhetkiseen mielentilaani ja tilanteeseeni en parempaa ja osuvampaa musikaalikappaletta tiedä, Bring It On-musikaalista One Perfect Moment:in ensimmäiset sanat kuvaavat ajatuksiani juuri nyt.

"I'm not freaking out, I'm really okay
I'm totally chill or I will be someday
'Cause I'm so near the top but there's so many mountains to climb
There are plans to be planned, drills to be drilled 
'Cause this dream that I've dreamed is becoming fulfilled
And I plan to enjoy it but right now, I don't have the time"


Ja nyt sen sanon teille;

MINUA PELOTTAA

Henkistä tsemppausta ja itseluottamusta etsiskellen,

xoxo Kia


12 kommenttia:

  1. Moi! Oon seuraillu sun reissun valmisteluja jo jonkun aikaa, mutten jostain syystä oo vielä tullu mitään kommentoimaan. Mä oon ite lähössä aupairiks kaks päivää sun jälkeen ja itseasiassa New Yorkiin myös! (Iskeeköhän toi fiilis mulle ylihuomena..?) oon ite vielä ihan 100% siinä innostus-mielentilassa, tajuun kyllä että onhan se ihan hulluu mut en osaa sitä vielä jännittää. :D halusin vaan tulla moikkaa ja sanoo et jos tulee oikeen kova ikävä sitä äidinkieltä niin on siellä Suomalaisia! :) tsemppiä vielä loppu valmisteluihin ja oon varma että tuo jännitys ja kauhistus muuttuu viimeistään siinä vaiheessa kun pääset paikanpäälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Sonja! Kiva että tulit kommentoimaan, kiitos siitä! Vau, vähän kiva sullakin lähteä sinne! Oota vain, saattaa olla että sieki kohta sisäistät asian, viimeistään lentokoneessa ;D Se on kyllä totta! Minun vuokraemäntäki on onnekseni suomalainen jotenka hänen kanssa varmaan puhutaan ainakin osaksi suomea :) Kiitoksia ja samoin sulle! xo

      Poista
  2. muuton lähestyminen voi todellakin aiheuttaa pelonsekaisia tunteita, se on ihan normaalia ja tuskin kukaan voisi lähteä toiselle puolelle maailmaa ilman jännityksen häivääkään :) uskon että alkujännityksen jälkeen kaikki tulee menemään ihan hyvin, kun sopeudut sinne New Yorkiin ja pääset aloittamaan koulun jne. Tsemppiä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillon ku muutin Lapista tänne ei tuntunu missään mutta nyt sitte senki eestä! :D Se on totta! Niinpä, kun arki alkaa rullaan niin ei ehdi ajatellakaan koti-ikävää tai muutakaan! Kiitos <3

      Poista
  3. Kia rakas sie selviät mistä vaan, se on kyllä jo huomattu!! Tsemppihalit sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos murunen, arvostan <3 PUS!

      Poista
  4. Heippa!

    Nyt oli pakko tulla kommentoimaan, oon kans jo pari kuukautta seurannu sun lähtövalmisteluja. Oon ite ensi viikolla (!!!!) muuttamassa Nykiin, koska aviomies pääsi opiskelemaan sinne. Kukaan ei ollu myöskään mua varoittanut näistä fiiliksistä, joita on tullut. Itellä on ollut just sellasia fiiliksiä, että ollaanko me ihan hulluja kun lähetään sinne asti ja pärjätäänkö me siellä. Stressaan välillä ihan pienistäkin ja ns. turhista asioista :) Oon ite tosin menossa puolisoviisumilla, joten mulla ei ole noita kouluun ja sen alkamiseen liittyviä jännityksiä, toisin kuin sulla ja aviomiehelläni. Ne tuo varmaan omat puolensa tohon jännitykseen. Oon yrittäny psyykkaa itseäni, että asiat menee hyvin ja jos ei mee, niin kaikki aina järjestyy jotenkin. Omalta mukavuusalueelta ja tutusta elämästä poistuminen on itelle aina jännittävää ja tuntuu ainakin itsestäni vaikealta, mutta oon huomannut, että siten oppii eniten itsestään ja maailmasta. Toisaalta on ollut taas se fiilis, että en malta odottaa muuttoa ja lähtöä sinne, koska uskon, että ens vuodesta tulee meille ja varmasti myös sulle ainutlaatuinen vuosi maailman hienoimmassa kaupungissa!

    Tsemppiä siis sulle ja luulen ymmärtäväni vähän mitä käyt läpi :)

    T. Iina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Iina! Kiitos kommentistasi :) Huh, jopas Nykiin on lähössä paljon suomalaisia! Ja aikamoinen muutos elämässä sulla ja aviomiehelläski eessä! Oon täysin samaa mieltä noista asioista mitä oot pohtinu, kaikki tulee muuttumaan ja pitää taas ettiä itteään samalla! Ihana kuulla, etten oo ainoa joka potee ja pohtii tämmösiä suuria kysymyksiä. Kovasti tsemppiä myös teille! :)

      Poista
  5. Heippa! Kiva, kun kirjoitit ajatuksiasi. Ihan normaalia jännittää ja pelätä noin suurta muutosta. Mut kaikki menee varmasti hyvin ja lähtö kannattaa, koska siten tavoittelet suurta unelmaasi ja se jos mikä on upeaa! :) Nykyaikana on onneksi hyvät yhteydenpitovälineet, joka auttaa koti-ikävässä. Se varmasti iskee ja jonkinlainen kulttuurishokki, mutta se kaikki menee ohi, kun kotiudut. Ihanaa, että joku elää unelmaansa! :) Tee kaikkesi, että New Yorkin ajastasi tulee ikimuistoinen ja ennen kaikkea työskentele ahkerasti oman unelman eteen ja ties mitä kaikkea saavutatkaan. Sinulla on harvinaislaatuisia lahjoja. Olisi muuten hauskaa, jos joskus tekisit videopostauksen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips Vivi ja kiitos paljon kommentista! Totta kaikki mitä sanoit, onneksi on läppärit ja iPhonet ja kaikki maholliset välineet jolla saa livekuvaa ja helposti yhteyttä :) Kiitos paljon, ihanasti sanottu! <3 Hihi, laitetaanpas tämä korvan taakse ;)

      Poista
  6. Sun blogi on tosi kiva :) Liityin lukijaksi, ja ajattelin linkittää oman blogini myös. Mun blogini on sisustuspainotteinen, ja oon suunnittelemassa omaa sisustusmallistoo, josta kirjottelen sinne välillä.

    P.S. Siellä on myös arvonta nyt käynnissä!

    http://bytiahenriikka.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tia ja tervetuloa! :) Mahtavaa kuulla, tsemppiä sulle siihen! Käynpäs kurkkaamassa :)

      Poista

Piristät päivääni jättämällä kommentin ♥