"You will get there when you are meant to get there and not one moment sooner...so relax, breathe and be patient."

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Musiikillinen elämäkertani

Hei ystävät!

Olen taas potenu hieman inspiraation puutetta viime päivinä blogin suhteen. Olen halunnu kirjottaa tosi paljon, mutten ole keksiny aihetta! Nyt sain ihanalta ystävältäni listan asioista, joista kirjottaa tänne ja jakaa teille tässä samalla kun päivät vähenevät kohti New Yorkia. Tänään aiheena on musiikillinen historiani, se onkin aika monimuotoinen. Yritin kovasti löytää mahdollisimman paljon kuvia eri aikakausiltani, mutta huonoin tuloksin. Varsinkin nyt kun mulla on uus kone (MacBook Air <3) niin jouduin vähän säätämään kuvien kanssa. Toivottavasti osaan kertoa teille kaiken tarpeeksi värikkäästi, että voitte kuvittaa historiani päissänne (päässänne??) :D

Aloitin musiikin harrastamisen jo päiväkoti-iässä. Neljä-viisivuotiaana aloin kulkea musiikkileikkitunneilla, jotka jatkuivat kantele- ja soitinvalmennustunteina. En ole edes varma, milloin aloitin viulun soiton mutta olin vielä päiväkodissa eli olin korkeintaan kuusivuotias. Muistan kun tulin päiväkotiin viulukotelon kanssa, tarhasedät kiusasivat että oliko minulla konekivääri mukana :D Muistan myös soitinvalmennusvuosilta sen hetken, kun meidän piti valita soitin, jota halusimme alkaa soittamaan. Olin satavarma soittimestani heti ja valitsin viulun. Toivoin silloin tulevani seuraavaksi Linda Lampeniukseksi. Se haave kuitenkin kaatui jossain vaiheessa idolini muuttuessa lehtien keskiaukeaman tytöksi.

En muista mistä esiintymisestä tämä kuva on, mutta soitimme yhdessä parhaiden lapsuudenystävieni kanssa jo ensivuosista asti <3 Nykyään kuvan keskimmäinen ystäväni asuu Hollannissa ja opiskelee ammatikseen viulun soittoa ja oikealla esiintyvä nuori nainen opiskelee täällä Helsingissä alttoviulun soittoa, myös ammatikseen! Olen heistä todella ylpeä ja he ovat edelleen tärkeimpiä ystäviäni.



Ala-asteella soittelin viulua ja kävin ahkerasti tunneilla, silloin aloimme myös soittaa erilaisissa kokoonpanoissa, joista yhdestä tulikin virallisempi ja totisempi kvartetti. Soitimme yhdessä ainakin kuusi vuotta ja kiersimme ympäri Suomea tapahtumissa ja keikoilla soittamassa. Totta puhuen, kaipaan kyllä näitä aikoja! Parasta yhdessä soittamisessa on se, kun kaikki tuntevat musiikin ja kuuntelevat toisiaan; tuloksena saumaton musiikki ja ajantajun katoaminen.





Olin pienenä aina innoissani mukana kaikissa mahdollisissa esiintymisissä ja kokoonpanoissa sekä koulussa että musiikkiopistossa. Soitin koulun musiikin tunneilla kaikkia mahdollisia soittimia ja esiinnyinkin muutaman kerran esim. rumpujen takana. Olen aina ollut avoin kokeilemaan kaikkea musiikkiin liittyvää.

Yläasteella musiikin harrastaminen muuttui vakavammaksi. Kävimme kvartettimme kanssa kiertämässä ympäri Suomea keikoilla ja erilaisten nuoriso-orkestereiden kanssa mm. Norjassa ja Saksassa. Olen siis onnekseni päässyt esiintymään useissa toinen toistaan upeammassa konserttisalissa. En uskonut, että minusta olisi solistiksi, sillä se vaatii uskomatonta kuria ja tietynlaista karaktääriä. Ajattelin noihin aikoihin saada ammatin kuitenkin viulun soitosta ja nimenomaan erikoistua orkesterimuusikoksi.



Joskus yläasteen loppupuolella kävin elämäni ensimmäisessä areenakonsertissa Hartwall Areenalla katsomassa P!nkiä. Silloin koin jonkinlaisen oivalluksen, että "miksen kokeilisi tuota tosissani?". Sain monet kylmät väreet kaikista erilaisista tavoista käyttää ihmisääntä, mutta jätin kuitenkin unelmat laulajanurasta korvan taakse. Heti täytettyäni 16 kävin testailemassa taitojani Idolsissa, mutta eihän siitä mitään silloin tullut. Totta kai hylkääminen harmitti, mutta olen silti onnellinen tuomariston päätöksestä, olinhan silloin todella nuori ja kokematon.

Kahdeksannella luokalla musiikin tunneilla vieraanamme kävi brittiläinen bluesartisti, joka jotenkin bongasi minut tunneilta. Puoli vuotta hänen vierailunsa jälkeen hän otti minuun yhteyttä ja kutsui mukaansa keikalle esiintymään Rovaniemellä järjestettäville blues-festivaaleille. Olihan se aika unelmien täyttymys päästä ammattimuusikkojen kanssa esiintymään! Seuraavana vuonna kävin uudestaan vetämässä vähän bluesia. Hieno kokemus, jota en koskaan unohda!





Vaikka sainkin blues-keikoista itseluottamusta ja kokemusta laulun saralla, en vieläkään uskonut, että voisin sitä tehdä myöhemmin ammatikseni. Minulla oli (ja on edelleen :D) monia muusikkokavereita ja teininä kävin sitten kotistudioilla nauhottamassa ja useilla yksityiskeikoilla esiintymässä. Ihanaa hommaa!

Kesäkokemusta vuodelta 2010 en unohda ikinä kun olimme lomailemassa perheeni kanssa Orlandossa, Floridassa. Universal Studiosilla oli "the American Idol Experience", jossa pääsi tuomariston eteen koe-esiintymisiin. Jännitin tilannetta kovasti ja menin huoneeseen äitini tukemana. Pääsin esikarsinnoista jatkoon ja siirryimme studiolle tuottajien kanssa. Nyt kun tapahtumaa ajattelee, niin olihan se hurjaa. Olin vain niin paniikissa, etten muista tilanteesta paljoakaan. Kaikki tapahtui äkkiä ja silmänräpäyksessä olinkin lavalla 400 amerikkalaisen edessä esiintymässä karaoketaustan kanssa. Koska kyseessä oli kuitenkin turistikohde ja Disney-kaupunki, lauloin Camp Rock- elokuvasta tutun kappaleen "This Is Me". Kertosäkeen sanat menevät "This is real, this is me, I'm exactly where I'm supposed to be now..." ja silloin tunsin sanat luissa ja ytimissä, rakastin sitä hetkeä kun kaikki katsoivat juuri minua lavalla. Ennen esiintymistä minut meikattiin ja tunsin itseni tähdeksi. Tämä kokemus oli ehkä siisteintä ikinä siihen mennessä! Yleisö äänesti esiintyjistä lemppariaan ja päädyin kolmen parhaan joukkoon :)



Takaisin jousisoittimiin... Tosiaan, myöhemmin viulutaipaleella mukaan tarttui sivuaineena piano. Lukiossa jossain vaiheessa rakastuin totaalisesti kontrabassoon (olen aina ihaillut soitinta) ja otin senkin sivuaineeksi. UPEA SOITIN! Minua pidempi ja suurempi kapistus, hyvä että autoon mahtui :D Harmi, että kontrabassoura jäi lyhyeksi muutettuani Helsinkiin.


En tiedä missä vaiheessa lukioaikana heräsin ja tajusin, ettei viulu olekaan "se oikea" minulle. Herätys oli tavallaan aika kamala, koska olihan "uhrannut" soittimelle jo 12 vuotta elämästäni. Kaikki tunsivat minut viulistina. Tiedän kuitenkin, että se taito ei ole mennyt hukkaan. Kaikki, mitä olen viulun soitosta oppinut, on ollut vain hyödyksi. Korvani on kehittynyt relatiiviseksi ja virekorvani on virheetön (jos näin voi sanoa). Nuotinlukutaitoni on saumaton ja pystyn muokkaamaan ja suhteuttamaan itseni kaikenlaisiin kokoonpanoihin. Vaikka jätin viulun soiton ja keskityin laulamiseen, viulu tulee aina olemaan minulle erittäin tärkeä soitin.



Tulevaisuudessa haluaisin vielä joskus kokeilla viulua ja kontrabassoa - paremmalla menestyksellä. Koska olen innokas oppimaan, haluaisin oppia soittamaan myös pianoa ja kitaraa kunnolla vaikka niitä jotenkin pystyn nytkin rämpyttämään. Haluaisin pystyä tekemään keikkaa säestämällä itseäni kunnolla, etten tarvitsisi aina jotain minua säestämään.





Syy, miksi valitsin musiikkiteatterin on se, että pystyn yhdistämään siinä musiikin ja teatterin (ylläri) sekä tanssin (joka ei ole paras vahvuuteni - ainakaan vielä). Rakastan musiikkiteatteria, sillä siinä yhdistyvät kevyt ja klassinen musiikki. Mikä vois olla parempaa? Saan ammatissa kaiken, mistä olen ikinä haaveillut <3





Jaoin teille näköjään muutaman yksittäisen kokemuksenkin musiikin aikakaudeltani. Tässä mieleenpainuvimmat ja tärkeimmät hetkeni musiikin parissa, there's more to come! Rakastan tätä touhua.

xoxo Kia

P.S. Minulle juuri soitettiin NYFAsta ja kyseltiin taas kuulumisia. Puhelun viimeiset sanat olivat, "nähdään parin kuukauden päästä!". NYT ALKOI JÄNNITTÄÄ.


Suurimman osan näistä upeista kuvista on ottanut Hayden Lloyd, http://www.haydenlloyd.net

9 kommenttia:

  1. Voi sinua, ku oot niin lahjakas muru! Oon niin ylpeä sinusta. Miten paljon ootkaan saavuttanu jo näin nuorena! <3 Ps. Rakastan tuota ekaa kuvaa! Siinä minun ihanat tytöt seisoo rivissä tyylikkäissä vaatteissa ;)) Hahaha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua, kiitos rakas paljon oot ihana <3 Hehe, parasta nuo sukat balleriinoissa ;D

      Poista
  2. Muruu käy tsekkaan haaste minun blogista! <3

    http://nellinadjaelisa.blogspot.fi/2014/07/blogihaaste.html

    VastaaPoista
  3. Hei kaima! ;)
    ihan ensiksi pitää sanoa että... wau! Ihana postaus :) Itse olen viettänyt vuoden nyt jenkeissä vaihto-oppilaan merkeissä (ja pitää sanoa että NYC on kaupunki johon rakastuin kahden visiitin aikana!! Toivottavasti voin asua siellä tulevaisuudessa... muotisuunnittelijana?) Itse rakastan musiikkia, mutta se on aina ollut minulle vain harrastuksena. Opetin itseni soittamaan pianoa, ja olen soitellu viimeiset 12-13 vuotta. Hain musiikkiopistoon ensin 13-vuotiaana, mutten päässyt sisään, ja päätin yrittää uudestaan pikkusiskon hakiessa vuotta myöhemmin. Heillä ei ollut paikkaa pianossa minulle, mutta he ottivat minut saksofoniin (jota en ollut ikinä aikaisemmin kokeillut)... Ja soittelin viimeiset kolme vuotta saksofonia yksikseen ja kolmessa eri orkesterissa! Tosi hauskaa :) Sain viulun juuri ennen jenkkeihin lähtemistäni, ja odotan kyllä että pääsen harjoittelemaan sitä... samoin on kitara odottelemassa, jee!

    Odotan tosi innolla ,että pääsen lukemaan sinun kokemuksistasi New Yorkissa! Tsemiä paljon!

    http://kiaanette.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heelou kaima! Onpa hassua että löytyy samannimisiä ja vielä samanhenkisiäki ihmisiä Suomen maasta! :D

      Suuret Kiitokset!!! :-* Onpa ihana kuulla, suosittelen lähtemään ja seuraamaan unelmiaan! Oi kuulostaa tosi kivalta, keep it up!

      Kiitos kiitos ja tervetuloa <3

      Poista
  4. Moi!
    Tosiaan mulla olisi tulevaisuuden suunnitelmana kanssa lähteä New Yorkkiin musikaaliteatteria opiskelemaan jos vaan jonnekkin kouluun sisään tulen joskus pääsemään ja saan kerättyä tarpeeksi rahaa ja näin , mutta kuitenkin haluaisin saada vähän tietoa lyhyesti tästä prosessista Amerikkaan muuttamisesta. Eli mitä kaikkea siihen kuului? Tiedän että varmaan aika pitkä ja hankalempi prosessi kuin Euroopan sisällä maahan muuttaminen , mutta mitä kaikkea siihen sisältyi ja kauan kesti että kaikki saatiin tehtyä. Ja kiitos tästä blogista , on ihanaa lukea unelmien toteutumisesta , varsinkin kuin on sama unelma. En malta odottaa että pääsen lukemaan täältä elämästäsi New Yorkissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Vau, ihanaa!! Juu, ei ole mikään nopein ja helpoin prosessi mutta uskon että on sen kaiken arvoista. Sain koulupaikasta tiedon muistaakseni maaliskuussa, joten siitä asti on paperiasioita pyöritelty. Aluksi piti koululle tehdä kaikennäkösiä lomakkeita ja papereita ja kerätä rahat kokoon. Sitten lisää paperijuttuja valtiolle, viisumit yms. Mulla alkaa olla suurin osa tehtynä ja koossa mutta on tässä menty edes-takasin asioissa ja vielä vähän juttuja eessä.. :) Oon varma että kaikki vielä järjestyy ja sanonki sulle että go for it!

      Onpa ihana kuulla, kiitos sulle kommentista ja stay tuned! :-*

      Poista

Piristät päivääni jättämällä kommentin ♥