"You will get there when you are meant to get there and not one moment sooner...so relax, breathe and be patient."

perjantai 9. toukokuuta 2014

Slowly getting closer...

Hauskaa perjantai-iltaa teille ja tervetuloa uudet lukijat! Minun viikonlopun aloitus kuluu kotona siivotessa ja kirjoitellessa blogia. Mutta mulla on ainaki hauskaa! :D Halusin tässä samalla vähän muistella viime vuoden New Yorkin lomaani... :)


Lautta Vapaudenpatsaalle

Sain hurjan inspiraation siivoamiseen ja levitin kaikki siivousvälineet keskelle asuntoni lattiaa. Päätin aloittaa urakan tiskaamalla järkyttävän korkeaksi kasautuneen tiskivuoren ja olin jo melkein valmis... Kunnes allas menee tukkoon eikä putket vedä sitä ällöttävää tiskivettä viemäriin. No, siinäpä sitten isi apuun ja puhelimen päähän ja miepä lähin reippaana tyttönä kaatosateeseen juoksemaan bussiin ja hakemaan putkienavajaa just ennen kaupan sulkemista! Nyt aine on sitten tuolla vaikuttamassa... Tällaista tämä yksin asuminen on! :D

Nyt mulla on kuitenkin vähän enemmän NYFA-päiviteltävääkin! Alkuviikosta sain sähköpostin, jossa minua kehotettiin lataamaan "Schools App", jonne kaikki New York Film Academyn opiskelijat kirjautuvat ja voivat tutustua toisiinsa ennen koulun alkua. App oli Facebookin tapainen ja sinne sai kirjoittaa mille kurssille on osallistumassa ja etsiä tulevia luokkatovereitaan! Jännää! Löysin sieltä pari mahdollista luokkakaveria, yksi Indonesiasta ja toinen Ranskasta. Ensi vuodesta on tulossa siis erittäin kansainvälinen :)








Asuntoasiat ovat hieman edistyneet nyt. Tutun tuttujen kautta sain mahdollisuuden kirjoittaa itsestäni ihmisenä sekä vuokralaisena sähköpostin, jota lähetetään sitten eteenpäin New Yorkin tuttujen tutuille ja mahdollisille tuleville vuokranantajille. Viime vuonna New Yorkissa lomaillessani tutustuin myös erääseen henkilöön, jopa lupasi nyt levittää sanaa ja kysellä vapaita huoneita. Ihana kun ihmiset ovat valmiita auttamaan! Arvostettavaa ja korvaamatonta.


New Yorkin satama
Paluumatkalla putkenavaajaa ostamasta minulle kävi hauskasti. Olin täpötäydessä bussissa kun puhelimeni soi. Soittajana lukee "tuntematon numero" ja ajattelin, että se olisi äitini sillä hän aina soittaa jostain syystä minulle tuntemattomasta numerosta. Äidillä olisi ollut myös syy soittaa tämän putkiepisodin jälkeen. Vastaan puhelimeen reippaasti "MO!" kunnes soittaja sanoo "Hello, this is John from New York Film Academy, is this Kia?" Repeän nauruun tajutessani kuinka vastasin hänelle puhelimeen ja kokoan samalla itseni. Onneksi minun ei tarvitse ajatella yhtäkkistä kielenmuutosta vaan aloitan pokkana englanniksi puhumisen. Pahoittelen suuresti vastaamistani ja John (NYFA:n edustaja ja suuri apua prosessissa) nauraa linjan toisessa päässä! Hän soitti minulle tarkistaakseen onko minulla kaikki hyvin ja muistuttaakseen, että olin saanut toisenkin stipendin koululta. Hän myös kertoi, että koulumaksuja täytyy alkaa suorittaa sitten hyvissä ajoin ennen koulun alkua ettei mikään mene pieleen tai koulunaloitus viivästy. Tuli taas hullu olo, että kohtahan olen rapakon takana ja puhun englantia ihan koko ajan! I can't wait! John sanoi odottavansa kovasti syksyä ja tapaamistamme. Lopuksi ne normaalit "see you:t" ja "take care:t". I'm so excited!

Se minun normaali kuvailmeeni New Yorkin siluetti taustalla...
Tällä viikolla oli HEO-vuoden viimeinen näyttelijäntyön tunti ja palautekeskustelut opettajan kanssa. Kerroin saaneeni tänä vuonna HEO:sta itseluottamusta ja oppinut itsestäni paljon sekä ihmisenä että opiskelijana. Opettajani sanoi, ettei minun tulisi palata Suomeen takaisin ainakaan vähään aikaan, vaan opiskella ammatti ulkomailla (koska musiikkiteatterinäyttelijäksi ei tällä hetkellä Suomessa voi opiskella) koska kuulun sinne. Minun tulisi palata vasta vuosien jälkeen kun olen tehnyt uraa ulkomailla ja tulisin jakamaan tietojani ja taitojani Suomeen myöhemmin. Minulle tämä kuulostaa juuri siltä mitä haluaisinkin tehdä! Kohtalo vie, kuka tietää miten käy...

Johnin mukavasta puhelusta sain taas kovasti intoa ja motivaatiota kaikkeen ja asiat konkretisoituivat. Myös mm. se, että koulusta pitäisi maksaakin. Paljon. Mutta mitäpä sitä ei tekisi unelmiensa eteen!

xoxo Kia

2 kommenttia:

  1. mä luulin että seuraan jo tätä! en näköjään... mut nyt seuraan hehee!:-)

    VastaaPoista

Piristät päivääni jättämällä kommentin ♥